Kun nuori jalkapalloilija loukkaantuu harjoituksissa tai pelissä ja joutuu vamman vuoksi olemaan pois joukkueen toiminnasta useita viikkoja, jopa kuukausia. Kuinka aikuisena autan lasta selviämään loukkaantumisen aiheuttamasta pettymyksestä, turhautumisesta, pelosta ja epätietoisuudesta tulevaisuuden suhteen? Kuinka saada motivaatio harrastukseen pysymään ja jopa kasvamaan loukkaantumisen aikana? Kuinka palata lopulta takaisin harrastuksen pariin loukkaantumisen jälkeen? Miten toimia, jos paluu ei onnistukaan toivotulla tavalla, vaan uusia vaivoja ilmaantuu heti paluun jälkeen.
Lapsen loukkaantumisen ja pitkän toipumisajan aiheuttamat negatiiviset tunteet ovat ymmärrettäviä, ja niihin voi auttaa seuraavilla keinoilla:
Tunteiden käsittely ja tukeminen
- Kuuntele ja normalisoi: Salli lapsen ilmaista turhautumisensa, pelkonsa ja pettymyksensä. Vahvista, että nämä tunteet ovat täysin normaaleja loukkaantumisen yhteydessä.
- Rohkaise avoimuuteen: Kysy, mitä häntä eniten huolestuttaa (esim. ”Menetänkö paikkani joukkueessa?”, ”Palaanko koskaan entiselle tasolle?”). Auta häntä hahmottamaan toiveitaan ja pelkojaan.
- Tarjoaa realistista toivoa: Kerro esimerkkejä ammattilaisurheilijoista, jotka ovat palanneet vammoista (esim. Zlatan Ibrahimovićin polvileikkauksen jälkeinen paluu). Lapsi tarvitsee uskon siihen, että paraneminen on mahdollista.
Motivaation ylläpitäminen
- Keskity muihin osa-alueisiin: Jos fyysinen treeni on esimerkiksi jalkavamman takia mahdotonta, rohkaise seuraamaan joukkuetovereiden harjoituksia, opiskelemaan peliä videon kautta tai harjoittelemaan ylävartalon voimaa (esim. käsivoimat, vatsalihakset). Tämä ylläpitää osallisuuden tunnetta.
- Aseta pieniä tavoitteita: Esim. ”Tänään liikutat polveasi 5 minuuttia kivun rajoissa” tai ”Katsele joukkueen ottelu ja analysoi peliä”. Pienet edistysaskeleet antavat mieleen tarkoitusta.
- Muista harrastuksen ilo: Käy läpi muistoja, kuten parhaita pelejä tai hauskoja hetkiä joukkueen kanssa. Nostata lapsen mielessä positiivisia tunteita liittyen jalkapalloon.
Paluu harrastukseen
- Tee yhteistyötä lääkäreiden/fysioterapeuttien kanssa: Lapsen tulisi palata vasta, kun ammattilaiset antavat luvan. Kiirehtiminen lisää uusimisriskiä.
- Aloita varovasti: Ensimmäiset harjoitukset voivat olla pelkästään lämmittelyä, venyttelyä ja kevyttä pallon kanssa leikkimistä. Painota, että hidastakin etenemisestä on apua.
- Keskity tekniikkaan: Aluksi harjoitellaan esim. syöttöjä tai pallonhallintaa ilman paineita. Tämä vahvistaa itseluottamusta.
Jos uusia vaivoja ilmaantuu
- Älä vähättele kipua: Jos vahingoittuneeseen jäseneen sattuu heti paluun jälkeen, on harjoittelu lopetettava välittömästi ja hakeuduttava uudelleen lääkärin tarkastukseen. Kertaa lapselle, että turvallisuus on tärkeintä.
- Tarkista harjoitusmäärä: Oliko kuormitus liian kova liian nopeasti? Fysioterapeutti voi auttaa suunnittelemaan paremman paluusuunnitelman.
- Harkitse vaihtoehtoja: Jos jalkapallo ei enää tunnu mahdolliselta, kannusta kokeilemaan muita liikuntamuotoja (esim. uinti, pyöräily). Liikunnan ilo voi säilyä, vaikka laji muuttuisikin
Henkisen vahvuuden rakentaminen
- Korosta elämän monipuolisuutta: Muistuta lasta, että hän on enemmän kuin urheilija – hänellä on arvoa myös koulussa, ystävien keskuudessa ja muissa harrastuksissa.
- Ota oppia kokemuksesta: Keskustelkaa siitä, mitä tästä voi oppia (esim. kärsivällisyyttä, itsetuntemusta). Nämä taidot auttavat myöhemmässä elämässä.
Esimerkkikehotus lapselle:
”Tiedän, että tuntuu epäreilulta, kun kaverit harjoittelee ja sinun täytyy odottaa. Mutta polvesi paranee kunnolla vain, jos annat sille aikaa. Voimme keksiä yhdessä, mitä voit tehdä nyt – ehkä harjoitella syöttöjä istualtaan? Kun palaat kentälle, olet viisaampi ja vahvempi kuin koskaan!”
Lopuksi: Jos lapsen masennus tai pelot syvenevät, harkitse urheilupsykologin konsultaatiota. Ammattilainen voi antaa lapselle työkaluja kohdata haasteita.
